Tämä aamu aloitettiin reippaalla puolen tunnin lenkillä. Tai no ehkä adjektiivia reipas voidaan käyttää vain Lukan kohdalla, se kun juoksenteli pitkin metsää ja loikki onnessaan ojien yli (se pitää aina vähä omaa kivaa lenkeillä) ja Jasu laahusti tapansa mukaan mun perässä pitkin polkua :D
Olimme jo melkein kotipihassa kun vastaan tuli pieni, silminnähden pelokas, hurjasti haukkuva meille jo ennestään tuttu koira omistajansa kanssa. Kyseinen koira on huostaanotettu Helsingissä sitä kohtaan tapahtuneen pahoinpitelyn seurauksena ja se olisi ollut pakko lopettaa jos se ei olisi löytänyt uutta kotia, minkä se onneksi löysi täältä vuosi sitten. Koira on nyt 2-vuotias, sen takaraajassa on suuret purema-arvet, en tahdo edes tietää millaista pahoinpitelyä koira joutui kokemaan ennen sen huostaanottoa, mutta se on ollut jotain todella pahaa josta koira on saanut elinikäiset traumat. Ja varsinkin kun koira oli alle 1-vuotias kun kaikki se tapahtui, se vain pahentaa asiaa. En voi ymmärtää, millainen ihminen tekee tällaista.
Koirat ovat meille parhaita ystäviä ja ne tekevät kaikkensa miellyttääkseen omistajaansa. Jokseenkin epäreilua että osa ihmisistä ei kykene antamaan samanlaista vastarakkautta koiralleen vaan sen sijaan koiraa kohdellaan kuin se olisi mitätön roska ilman minkäänlaisia tunteita. Koirilla on tunteet, mielestäni vielä vahvemmat kuin ihmisellä, ne kokevat asiat meitä vahvemmin, suurempina elämyksinä.
Olen äärimmäisen onnellinen tämän lenkillä vastaantulleen koiran puolesta, että se on löytänyt täältä Oulusta sitä rakastavan kodin, jossa sitä varmasti kohdellaan kuin se olisi oma lapsi. Ihanaa että jotkut ihmiset oikeasti välittävät. Sen koulutukseen tehdään jatkuvasti töitä ja pelkoreaktiot pienenevät hitaasti mutta varmasti. Silti en usko, että se koskaan tulee täysin pääsemään yli traumoistaan. Luka on kuulemma ainoa koira jonka kanssa ko. koira on koskaan leikkinyt, se oli sille suuri edistysaskel silloin. Luka selvästi aisti ettei koiralla ollut kaikki hyvin, se lähestyi sitä aivan eri tavalla kuin muita, hitaasti, toisen koiran ehdoilla ja lopuksi lipaisi vielä kirsusta kuin lohduttaakseen. Jasu tyytyi katselemaan sivusta. Jännä nähdä, että Luka ymmärtää paremmin toisia koiria ja niiden tunteita, muttei niinkään ihmisten tuntemuksia. Jasulla tilanne on päinvastainen, se huomaa heti jos olen surullinen tai erityisen iloinen, mutta toisia koiria se ei lue mielestäni läheskään niin hyvin.
Oli kuitenkin taas asioita miettimään jättävä aamulenkki. Sitä alkaa pikkuhiljaa pohtia asioita jopa kasvattamisen näkökulmasta...uskaltaisinko antaa pentua ventovieraalle ihmiselle, jos tämä osoittautuukin myöhemmin sadistiseksi koiran pahoinpitelijäksi. Tällaisia tapauksia on onneksi harvassa, mutta toisaalta niitä ei pitäisi olla ollenkaan. Onneksi on ihmisiä jotka yrittävät parhaansa mukaan paikkailla muiden virheitä. Tämän lenkillä vastaantulleen koiran elämä on muuttunut täysin ja se on varmasti todella onnellinen nykyisessä kodissaan, silti menneisyyden arvet vaikuttavat sen elämään, mutta onneksi nämä arvet haalistuvat päivä päivältä.
Kajaanin agikisat
Sitten vähän muita juttuja: eli eilen käytiin poikien kanssa kisaamassa kaksi agirataa Kajaanissa. Videoita ei ikävä kyllä ole taaskaan, mutta ajattelin kuvaajan parasta ettei jäädytä näppejään kylmässä hallissa. Eka rata oli molempien kanssa yhtä kaaosta: Lukan kone ei lähtenyt ollenkaan käyntiin ja Jasu teki heti toka esteellä aivan ihmeellisen ohjauksenlukuvirheen. Hyllytin sit puolitarkoituksella molempien kanssa. Toka radan molemmat taas veti oikein mallikkaasti. Lukalle 0, sija 4. Meille ei eka kierroksella saatu aikaa ja se oli toista yritystä jonkin verran nopeampi mun mielestä ainakin, harmi. Etenemä 3,75...ei mikään hyvä, mutta Lukassa tuntui olevan vauhtia. Aikaa paloi turhia varmisteluja tehdessä sekä keinulla pari ihan turhaa sekuntia. Jasulle 10 (rima ja keinu) mutta vauhtia jäbässä riitti ja A:n kontakti oli hieno sekä kaarrokset muutenkin suht pienet :) Kaikista parasta että Luka hävis Jasulle vain 2,5 sekuntia! Aikaero on ollut aina rataprofiilista riippumatta yli 5 sekuntia. Lukan vauhti on muutenkin selvästi edistynyt kunhan se saa koneen käyntiin. Oikeita asioita ollaan siis tehty! Alla vähän listausta mitä tästä edespäin aletaan Luxin kaa treenaamaan:*keinulla päätyyn asti tuleva 4on
*irtoamistreenit jatkuu
*takaakierrot edelleen ongelmana joten niiden vahvistamista
Lisäksi olen miettinyt että vaihtaisin Lukalle A:lle juoksarin...mutta toisaalta kun sillä on nopeat onoffit niin kannattaako niitä alkaa rikkomaan. Vai pitäiskö ottaa riski? Antakaa mielipiteitä jos niitä on. Jasulle en juoksaria edes harkitse mutta Lukalla se vois ehkä toimia.
Sit vähä muuta
Viikonloppuna heitettiin Rikun kanssa myös tosi mukava reissu Jyväskylään ja marras-joulukuun vaihteessa mennään sinne sit poikien kaa kisaileen ja kuuntelemaan varmasti tosi mielenkiintoista luentoa. Olin perjantaina helisemässä heti Jykylän keskustaa lähestyessä auton ratissa. Kaupunkiajo ei todellakaan sovi mulle, Oulun keskustakin on jo äärimmäistä kamaluutta! Ja eipä tuo maantieajokaan pimeellä mitään herkkua ole kun luulee jokaista postilaatikkoa tai puuta hirveksi :D Mutta, oon aivan rakastunut Jyväskylään paikkana ja päätin että sinne mä haluan joskus asumaan vaikka opinnot pitäiskin muualla eka suorittaa vaikka Jykylässä nyt ensisijaisesti haluan nekin tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti