Challenges make us stronger

Ellelle propsit kerjäystyylistä.

Jos verrataan pääsiäisviikonlopun kisoihin, oli Jasu-mies tänään vähintäänkin oma itsensä. Vauhtia oli kuten parhaimpina nuoruusvuosina ja kontakteillakaan ei hirveesti hiippailtu kun testailin meidän juoksupuomia. Valitettavasti nalleherra ei löytänyt tämän päivän haastavilta radoilta oikeita esteitä oikeassa järjestyksessä, mutta hyviä kohtia ja hyvä fiilis jäi kisoista käteen.

Radoissa oli tosiaankin vaikeusastetta, mikä oli mahtavaa, sillä helppoja kisaratoja ollaan junnattu jo liian pitkä tovi. Esim. toisella radalla medien 27 koirakosta tehtiin vain pari tulosta. Joskus on oikeesti hyvä tulla alas pilvilinnoista ja juuri tällaiset radat palauttaa hyvin maan pinnalle ja näyttää ne osa-alueet, joita tulee kehittää.

Niin ja saatiinhan me nollakin, Lukalle, sijoituksella 3. Se puuttuva, viimeinen SM-nolla! Sertikin liippasi jälleen läheltä, mutta meidän rata oli niin taistelua alusta loppuun, ettei sillä ajalla pitkälle pötkitty. Niin epälukamainen rataprofiili kuin olla ja voi, paljon takaakiertoja ja kiemuroita. Luka kun haluaisi aina paahtaa suoraan :D vauhtia oli, mutta samanlaista turbolukaa ei nähty kuin ragitin kisoissa. Lukan kanssa treenaillaan nyt asioita kuntoon ja Jasu pääsee vapun aikoihin Tornioon kisaamaan, sitä viimeistä nollaa metsästämään :)