tiistai 15. marraskuuta 2011

Raskaampaakin raskaampi päätös

Reilu kuukausi viime kirjoituksesta vierähtänyt, mutta syynä onkin oikeastaan se, ettei mitään kirjoitettavaa ole ollutkaan. Jasu oli ilmoitettu KAS:n kisoihin, mutta jouduin jättämään ne hiihtotreenien takia väliin. Olen jo pidemmän aikaa miettinyt asioita ja on tullut huomattua, miten tämä koiraharrastus vaikuttaa mun hiihtoharjoitteluun ja se vaikutus ei ole mitenkään positiivista, sillä hiihtoharjoitusten ja koulun lisäksi jäävä ylimääräinen aika pitäisi pystyä käyttämään urheilijan vaatimaan palautumiseen, eikä ylimääräisiä stressitekijöitä, kuten agilitykisoja saisi pahemmin olla. Lisäksi olen huomannut, miten vaikeaa on yhdistää kaksi lajia, joissa molemmissa tahtoo menestyä. En halua tehdä kahta asiaa "puoliteholla", sillä ennemmin teen yhden asian kunnolla ja tässä tapauksessa se on hiihto, jossa todella haluan menestyä ja tehdä kaikkeni.

Olen päätökseni tehnyt ja tunnen sen kaikesta huolimatta olevan oikea ratkaisu, vaikka todella raskaalta se tuntuukin: Tämä on minun viimeinen talveni agilityn ja tokon osalta, voi olla että näyttelyitä pystyn jonkun verran Lukan kanssa kiertämään. Ensi kesälle en siis ota enää kummallekkaan koiralle ryhmäpaikkaa ja todennäköisesti en sitten kauheesti kisaakkaan treenaamattomilla koirilla. Olen kuitenkin varma, että palaan vielä joskus koiraharrastusten pariin ja sitten tahdon olla niin aktiivinen kuin vain voin, mutta sen aika on sitten kun olen niin vanha ettei enää suksi kulje. Hiihtoa en voi lopettaa ja jatkaa myöhemmin, agilityn ja tokon voin.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lopettaisin koirien kanssa harrastamisen kokonaan. Haluan, että koirilla on elämässään sisältöä ja aktiviteettia ja harrastan niiden kanssa mahdollisuuksien mukaan. Se on kuitenkin karu tosiasia, että kaikki kisat ja treenit koirien kanssa tulevat tämän talvikauden loputtua vähenemään lähes olemattomiin.

Voitte vain kuvitella, miten raskas tämä päätös on. Monet illat olen tämän takia itkenyt, kun olen tiennyt, että ei mene kauaa ennen kuin tulisi se päivä, että tällainen päätös on tehtävä. Mieltäni en muuta, siitä olen varma, mutta tästä talvikaudesta otetaan sit koirien kanssa kaikki ilo irti! Halusin kirjoittaa tästä jo nyt, että muistan  itsekin nauttia koirien kanssa yhdessä tekemisestä vielä kun voin ja nähdä sen palon Jasun silmissä, kun se pääsee radalle ja nauraa Lukan ihmeellisille kommelluksille ja sille, miten valtava potentiaali siinäkin kaikesta hullunkurisuudesta huolimatta on. On mulla ihanat koirat :')

Näin se elämä menee, joskus on tehtävä päätöksiä, jotka haluaisi jättää kokonaan tekemättä.

3 kommenttia:

  1. Voi, varmasti vaikea päätös, mutta ihan oikeassa olet siinä, että ehdit vielä harrastamaan koirien kanssa sitten myöhemminkin. Tsemppiä jatkoon :)

    VastaaPoista
  2. Tätähän se elämä on, valintojen tekemistä. Koirat eivät varmasti kärsi, vaikka niiden kanssa ei aktiivisesti treenata tai kisata - niin sopeutuvaisia ne ovat.

    VastaaPoista
  3. http://www.tuiskunblogi.vuodatus.net/blog/3073152/paivittelyja/

    Haastoin teiät mukaan tällaseen juttuu, käväse kattoo :)

    Emilia ja Tuisku

    VastaaPoista