sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Agilityseminaari 23-24.2

Tämä viikonloppu meni Lukan kanssa Aino Pikkusaaren ja Jarno Metson agilityseminaarissa KAS:n Limingantullin keinonurmihallissa. Saimme yhteensä 13 tunnin tieto-ja treenipaketin ja uskonpa tästä olevan kovasti hyötyä lähitulevaisuudessa. Varsinkin Lukan kanssa opittua tietotaitoa lähdetään nyt soveltamaan koska saimme boostia niihin asioihin joihin sitä todella tarvitsemme: koiran suoritusvarmuuteen, vireystilan optimointiin ja motivaatioon, sekä harjoitusten suunnitelmallisuuteen.

Luka odottaa omaa vuoroaan :)
Taidan alkaa hahmottaa missä olen Lukan koulutuksessa pahimman virheen tehnyt. Seminaarissa painotettiin erityisesti sitä, että harjoituksissa onnistuminen on tehtävä koiralle helpoksi ja epäonnistuminen hyvin vaikeaksi, ja juuri tällä seikalla on erittäin tärkeä rooli koiran motivoinnissa. Ja mitäköhän sitä on tullut Lukan kanssa tehtyä? - turhan paljon juuri niitä epäonnistumisia, kun olen vaatinut koiralta liikaa. Ei siinä mitään, Lukahan on loistava agikoira, mutta vireys- ja motivaatiotasot vaihtelevat päivittäin. Välillä mennään niin kovaa ettei koirasta näy kuin vilahduksia kun se pinkoo esteeltä toiselle ja välillä sit loikitaan rempseästi ilman sen kummempaa kiirettä mihinkään (ei se nyt järkyttävän hidasta silloinkaan ole mut vähä semmoista "mennään käsijarru päällä" meininkiä siihen vauhtiin verrattuna mitä Luka hyvässä vireessä menee).

Nyt otetaan Lukan koulutuksessa uusi askel siten, että todella tehdään siitä onnistumisesta helppoa, annetaan koiralle mahdollisuus loistaa osaamisellaan, jolloin sen varmuuskin kasvaa. Motivointia kehitetään oppimillani uusilla keinoilla, joiden tehon huomasi jo tämän viikonlopun aikana. Tuli tämä seminaari kyllä oivalliseen paikkaan, ei voi muuta sanoa :)

Jasu-Petteri täytti muuten 6 vuotta 8.2.2013! Iso poika, mutta ei mikään vanhus vielä: mies parhaassa iässä. Jalka on parantunut loistavasti: Jasu on nykyään kauhean leikkisä ja haluais aina mukaan agilitytreeneihin. Käyttää jalkaa jo niin hyvin että hyppii taas sohville kuten ennen jalan vammautumista (joo, meillä opetetaan koirille hyviä tapoja...ja Lukastakin on kehkeytynyt niin mukavuudenhakuinen että se nukkuu sohvalla _kolmen_ paksun viltin päällä..ainakin pehmustus on kohdillaan :D). Joka tapauksessa, pointti oli se että kuntoutuminen on hyvällä mallilla ja näillä näkymin uskaltaa kesällä jo agikentillekin pikkuhiljaa palata. Vaikka jalka nyt vaikuttaakin normaalilta niin pidetään silti ihan kunnolla varoaikaa ennen agilityn kaltaista kovempaa fyysistä kuormitusta sille :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti