Agility - urheilua vai ei?

Jasu venyttää pituudella

Oon halunnu kirjoittaa tästä aiheesta jo pitkään. Niin monta kertaa multa on kysytty että pidänkö todella agilityä urheilulajina kun eikö se ole sellainen "koirien temppurata". Se nyt on selvää että koiralle agility on todella fyysinen laji, se on kuin ihmisten aitajuoksua johon on sisällytetty tiukkoja käännöksiä, voimaa vaativia kiipeilyesteitä ja välillä pitää jarruttaa ja taas kiihdyttää uudelleen. Meidän kaikkien pitäisi suorittaa agilityrata ihmisille suunnitelluilla esteillä ja niin kovaa kuin pääsemme jotta tajuaisimme sen vaativuuden.

Tämä koirien fyysinen ponnistelu ei kuitenkaan tee agilitystä vielä urheilulajia ihmisille. Tarvitaan kilpailua ja myös ohjaajalta vaaditaan erilaisia ominaisuuksia, niin psyykkisiä kuin fyysisiäkin. Agilityssä koordinaatiokyky on eduksi, samoin juoksuvauhti. Radat ovat 100-200m mittaisia, joten kovavauhtista maitohappoja tuottavaa anaerobista juoksua tulee vähintäänkin yhtä paljon kun juoksisi pesäpallokentän kaikki pesävälit yhteen menoon. Lisäksi agilityratoja suoritetaan yleensä useampia yksissä kisoissa. Jos pesäpallo lasketaan urheiluksi niin miksei sitten agilityä. Syy miksi käytän tässä tekstissä esimerkkilajina pesäpalloa on sen vaatimien fyysisten ominaisuuksien samankaltaisuus agilityn kanssa.

Jasun kanssa nuorten SM-radalla kaikki pelissä v. 2011

Hiihtäjänä mun oli joskus vaikea hyväksyä se, kun pesäpalloilijoita hehkutetaan huippu-urheilijoina ja sanotaan että joku pesäpalloilija on hyvässä kunnossa (mitä kuntoa se ees vaatii, vähän lyöntivoimaa ja että jaksaa juosta n.100m ja osaa ottaa pallon kiinni). Miks Suomen kansallislajina pitää olla lusmuilua kentän laidalla ja pikkunen juoksupyrähdys pesäväleillä ja kun matka tyssää melko usein siihen ykköspesälle. TULEEKO SIINÄ EES HIKI?! Kuitenkin hiihto on huomattavasti fyysisesti raskaampaa ja huipulla harjoittelu vähintään viisinkertaista pesikseen verrattuna ja agiradallakin tulee suunnilleen saman verran maitohappoja kuin pesäpallossa. Mutta pesäpallo on kuitenkin urheilua, siinä kilpaillaan ja verrataan paremmuutta lajin vaatimissa ominaisuuksissa ja pelin suola on siinä että myös hyvällä tuurilla on joskus osuutensa lopputulokseen, aivan kuin agilityssäkin.

Mun skaalalla hiihto ois varmaan maailman ainoo laji joka lasketaan urheiluksi, mutta niinhän se on että me ihmiset ajatellaan sen oman lajin olevan se paras, vaativin ja arvostetuin. Ei yksi ihminen voi tietää kaikkien lajien saloja ja kyllähän mä sen tiedän että pesäpalloilijat harjoittelee paljon ja juuri eri ominaisuuksia kuin esim. hiihtäjät ja siksi se tuntuu niin erilaiselta. Tämän tekstin tarkoitus ei ole mollata pesäpalloilijoita vaan antaa esimerkkiä siitä, miten meidän pitäisi arvostaa eri lajeja eri tavoin ja sitä miten paljon ihmiset harjoittelevat menestyäkseen omassa lajissaan. Itsekin opin arvostamaan pesäpalloa kun sitä itse kokeilin joskus koulun liikuntatunneilla: hyvä kun osuin edes palloon :D Se on vaan täysin erilaista urheilua kuin hiihto.

Kysyin pääsykokeissa haastattelussa että lasketaanko ohjauskokemukseksi sitä, että olen kouluttanut useamman vuoden agilityryhmiä ja vastauksesta ymmärsin ettei haastattelija tainnut tietää edes koko lajista ja ei todellakaan pitänyt sitä liikunta-/urheilumuotona. Voisin lyödä vaikka vetoa, että jos hyvä ystäväni joka on pesäpalloilija, kertoisi samalle haastattelijalle valmentaneensa saman verran juniorijoukkuetta, saisi hän siitä täydet pisteet työkokemussarakkeen kohdalle. Vaikka pesäpallossa ja agilityssä fyysiset vaatimukset ovat suurilta osin samoja (juoksu, koordinaatiokyky, tarkkaavaisuus), niin toista lajia vain ymmärretään ja arvostetaan enemmän. Agility kuitenkin kasvattaa suosiotaan koko ajan ja ehkä sitä pikkuhiljaa pidetään enemmän urheiluna kuin pelkkänä ihmisen ja koiran yhteisenä hauskanpitona.