Pienet ihanat monsterit :D

vähän todistusaineistoa siitä ettei nää kuvauskohteet olleet ihan helpoimmasta päästä ;)

Käytiin äidin kanssa viime viikonloppuna ihastelemassa Lukan ja Essin pentuja Salahmilla. Oli kyllä kiva reissu kaikin puolin ja voi mitä söpöläisiä siellä meitä odotti. Hih, olipahan vauvoissa menoa ja meininkiä, kaikki pentujengin jäsenet oli varsinaisia vauhtimonstereita! En oo kovin paljon pentuja nähnyt mutta sen verran mitä oon niin nämä neljä olivat hurjapäisimpiä tapauksia kaikista (hyvässä mielessä, hienoa nähdä että pennuilta löytyy jo tuossa iässä noin paljon luonnetta). Ja miten vaikeaa onkaan ottaa kuvia noin eläväisistä kavereista kun oli suorastaan mahdotonta pysyä kameran kanssa perässä.


Trimmauspöydälle kun pennut nosti niin rauhoittuivat ihan tsup vaan. Eivät uskaltaneet alkaa siellä korkealla pöydällä riehumaan, onneksi. Napattiin 7-viikkoiskuvat pennuista (siirrän ne kuvat tuonne jälkeläiset sivulle) ja trikkipoju oli kovasti lähdössä mukaan kun oli kotiinlähdön aika.

Onneksi kaikilla pennuilla on kodit tiedossa joten ei vahingossakaan yksikään lähtenyt mukaan :D Kyllä tämä oma pentukuume on hirveä!

Sain nyt kuun alussa työpaikan joten omatoimiagiliitelyt jää ikävä kyllä vähemmälle. Pakko on kuitenkin edes jonkin verran käydä tekeen omatoimista, sillä en ilmoittanut poikia ohjattuihin ryhmiin. Koulutan talvikaudella itse kahta eri ryhmää, toista (2-3lk) kylläkin vain joka toinen viikko. Eiköhän sitä ehdi ottaa omat haukut aina hallille mukaan ja liidellä sit ku on koulutukset siltä illalta pidetty.



Harkitsen kovasti että vien Lukan kinnerkuviin tässä lähiaikoina. Ei sillä, että epäilisin sen olevan kinnersairas, siihen epäilyyn ei ole tällä hetkellä ainakaan mitään aihetta. Haluaisin vain esim. tietää Lukan kinnerurien syvyyden ja saada varmuuden siitä että koiran kintereet ovat 100% varmuudella kunnossa.