Hyödytöntä murehtia, koska mitään ei voi tehdä

Koiranjalostus ei ole helppoa ja jos joku toisin väittää, kokeilkoon itse. Viime viikonloppua parhaiten kuvaa sanat pettymys, hämmennys ja voimattomuus.

http://www.assa.org/documents/InvestigationsintotheGeneticMutationsCausingTwoDifferentDentalAnomaliesinShelties1-31.pdf

Jouduin ottamaan vastaan ikävän uutisen Lukan ensimmäisestä peitsijälkeläisestä ja vaikka pieni riski tähän oli olemassa, tuntuu ajatus niin kaukaiselta. Lukalla on 23 fenotyypiltään tervettä jälkeläistä peitsihampaisuuden suhteen (tai näin on mun tietooni tullut) ja niin epäreilua kuin se onkin, Islan ja Lukan ihanan bi-merle pojan Banjon toinen yläkulmuri todettiin peitseksi. Kaunistelen sanojani ja sanon että ketuttaa, paljon.

Peitsikulmureita (lance canine teeth) vähätellään melko paljon, monen mielestä ne ovat vain kosmeettinen virhe. Juu ei, ainakaan meillä, kun Jasun kulmureista aikanaan todettiin eläinlääkärin kanssa että ne on turha poistaa. Jasu ei saa kovista esineistä otetta (tähän vaikuttaa myös välihampaiden puuttuminen, voitte kuvitella sen hampaattoman iiiiison kolon Jasun suussa), hammaskiveä kertyy järkyttävän nopeasti eikä siihen auta säännöllinen hampaiden harjaus. Lisäriskinä ovat tietty suun tulehdukset. Ja kaiken lisäksi nyt, Jasun ollessa 8v, toinen peitsikulmureista on alkanut muuttaa asentoaan painaen myös alakulmuria vinoon. Siinä suurimmat syyt varsin negatiiviseen asenteeseeni peitsiä kohtaan, näitä löytyy varmasti lisääkin.

Allekirjoittanut kävi eilen hiihtämässä kansallisissa kisoissa ja meno oli ku mein peugeotilla viikko sitten ku ajelin sillä roista kemiin käytännössä käsijarru päällä. Maalissa ei tuntunu missään, olo vain yleisesti lötkö ja ylläripylläri yöllä nousi jo kuume. Niin se kroppa antaa etukäteisvarotuksia, niitä ei vain aina tuu uskottua. Luka tuli Ellen hovinarriksi kamuksi 1-2 viikoksi ja lauantaina vuoden tauon jälkeen kävästään tokokokeessa Torniossa. Ohessa vielä Ellen ensikosketuksia agilityyn :)