Ekat arvokisat takana: SM-kisat 2014

Meillä oli huoneessa oikeen takapiha :)

Meidän ensimmäiset arvokisat ovat nyt takanapäin ja käteen jäi ihan huikea kokemus! Lähdimme kisamatkalle nauttimaan itse kisoista, reissusta ja ylipäänsä siitä että pääsimme itse osallistumaan isoihin kisoihin ja näkemään muiden taitavia suorituksia. Tulostavoitteita meillä ei ollut, mutta tietysti keskityimme tekemään parhaamme.

Pojat kattoo futismatsia (ja Luka jahtaa kärpästä)

Torstaina ajelimme Ikaalisten kylpylään ja saimme kerätä voimia perjantain iltakisoihin pitkän ajomatkan jälkeen. Matkahan ei tietenkään sujunut ihan ilman panikointia kun tien laidassa kävi hirvi kääntymässä (tai jos tarkkoja ollaan niin se näytti enemmän porolta mutta Oulun alapuolella ei mun tietääkseni oo poroja..kai). Vahinkoa ei kuitenkaan tapahtunut ja kuskin reagointikyky oli tietysti salamannopea :'D

Perjantaina starttailtiin iltakisoissa yhden agiradan verran. Luka ensiksi. Osasin odottaa radalta pelkästään täyttä kaaosta, sillä tiedän miten Luka käyttäytyy täysin oudolla kentällä ja oudoilla esteillä (meidän tosiaan pitäis matkustella enemmän) No joo, vedettiin sitten Lukan kanssa ihan oma show, kuten osasin odottaakin. Toisaalta ohjaajakin oli vähintään yhtä pihalla koiran kanssa joten ei ny pistetä pikkuotuksen piikkiin yhtään mitään :D Siinäpä kuitenkin hyvä syy miksi oli viisasta ottaa varsinkin Lukalle tuo iltakisa alle ennen sunnuntain koitosta. Jasu puolestaan oli jo perjantain radalla aika makee mies. Kontaktit hiippailtiin, mutta muuten meni sinne mihin ohjasinkin ja loppusuoralla ohjasin sit sen verran norjaan että hylly sieltä napsahti. Kiva fiilis kuitenkin perjantain jälkeen ja oli ihan älyttömän mukava kisata :)

kisatunnelmasta nautiskelua + väsynyt kepo ;)

Lauantaina vieteltiin välipäivää livestreamin äärellä seuraten joukkuekisoja ja OKK menestyi niin hienosti että seuramestaruushan sieltä irtosi! Mineille hopeaa, maxeille 4.sija ja meditkin saivat tuloksen.

Sunnuntaina jännitti, en tiedä miksi, mutta vatsanpohjasta kouraisi jatkuvasti. Tutustuin karsintarataan huolella, asennoiduin vetämään ihan täysillä (toisinaan meni vähän yliyrittämiseksi), mutta halusin pistää kaiken likoon. Luka teki hieman kankeaa nollaa (radalla hirveesti takaakiertoja jotka hidastaa mustilaista tosi paljon), mutta ihan lopussa ohjasin merkkasin huonosti hypyn ja siitä tultiin ohi ja Lux ehti napata vielä seuraavan hypyn, joten siitä tosi harmittava hyl. Jasun kanssa jännitti vielä enemmän, jos mahdollista. Pieni oli ihan täpinöissään radalla ja teki kaiken ihan täysillä, okserin varmistin niin että varmasti pääsee hyvin yli, mutta yksi pieni kielto rataan mahtui. Siitä 5vp ja jännityksellä odotettiin päästäänkö finaaliradalle ja mehän päästiin!

Finaalirata oli ihan uskomaton kokemus. Yleisö kannusti tasapuolisesti kaikkia ja eli mukana suorituksissa. Oli suorastaan huikeaa päästä Jasun kanssa juoksemaan se rata, ihan sama miten menee. Me saatiin tulos: mun ohjausvirheestä kielto, hitaat kontaktit ja okserin pudotus, MUTTA se oli TULOS. Niin moni koirakko hylkääntyi, että tajusin meidän sijoituksen nousevan huimasti. Karsintaradan jälkeen olimme sijalla 47. Sieltä nousimme lopulta sijalle 13. En voi olla muuta kuin tyytyväinen meidän SM-kisadebyyttiin. Reilusta 200 koirakosta 13. sija ei ole lainkaan huono, mutta sijoitusta tärkemmäksi nousi se, miten hienoa oli osallistua arvokisoihin kahden ihanimman ja taitavimman karvakamun kanssa. Molemmat pojat tekivät parhaansa ja minäkin yritin. Reissu oli kerrassaan onnistunut ja jopa kepo viihtyi ja hoiti hommansa hyvin :)

saako?saako?

vauhdin hurmaa :) (kaikki Jasun agikuvat by: Sirpa Saari)